Kukkiajärvi

Kirkkoveneet

Kirkastussunnuntain kirkkovenesoutu
seuraavan kerran 31.7.2022

YouTube-videon näyttäminen ei onnistunut. Tarkista markkinointievästeiden hyväksyminen ja selaimen yksityisyysasetukset.
YouTube-videon näyttäminen ei onnistunut. Tarkista markkinointievästeiden hyväksyminen ja selaimen yksityisyysasetukset.

Hieman historiaa

Nimimerkki "Jonatani" kertoi 16.8.1889 Hämeen Sanomissa Luopioisten Kirkastuksen vietosta. Kaunis Kukkia lumoaa kirjoittajan ihanuudellaan ja kirkkoveneiden kilpasoutu tuo jännitystä. Jonatanin kirkastusjuhlan pilaa kuitenkin kirkkoherran sairastuminen kesken kirkonmenon ja kirkonmäellä "wiinan" voimalla rehentelevät juhlijat.

Ote kirjoituksesta:

"Kauniiksi olin kuullut Kukkiaa kehuttavan, mutta näin kauniiksi en sitä uskonut. Kaksisataa toinen toistaan sievempää saarta on selällä. "Sata saarta nimellistä, sata nimetöntä, tuhannen niemen nenää kurjassa Kukkiassa". Mitä viehättävimmät salmet ja selänteet niitä toisistaan erottelee.

-Mutta jos päästään Hevossalmelle. Kuusi kirkkovenettä, satamäärin henkiä kussakin ponnistelee ankarassa kilvassa. Kilpasoutu on alkanut, hiki tippuu otsilta, jykevät airot notkistuu, vettä pärskyy ilmassa auringon loisteessa sateenkaaria muodostaen. Kukin tekee parastaan, perämies vielä suurempaan ponnistukseen kehottaa ja joutomiehetkin tahdin mukaan heilahtelevat. Kysymys on kuka ensinnä kapeaan, mutta luonnonihanaan salmeen ennättää.

Pian ollaan perillä kirkkorannassa ja kirkolle pyritään -tuttavia tapaamaan.

Wäkeä on kirkon tienoilla ihan kuin markkinoilla. Talot, pihat, raitit ja tiet ovat pian täynnä kansaa. Siinä sitten joko pakinoiden seisoskellaan, tai tuttavia etsiskellään. Tuonne aukealle paikalle on muuan kirjakauppias kaupoille asettunut ja hyvästi menevätkin virsikirjat ja muut kaupaksi.

Jo kumahtelevat kirkonkellot väkeä Herran temppeliin kutsuen. Joku sinne menee, enemmistö kuitenkin pois jää. Kauvan ei kirkonmeno nyt kestänytkään, kun kirkkoherra oli kipeäksi sattunut.

Uudelleen alkoi tulva raitilla. Siinä sitten myöhemmin kelloa vaihdettiin, hevoskaupoista puhuttiin, viljanleikkuusta keskusteltiin ja muista tärkeistä asioista.

Vaan ilmestyypä kuviin synkempiäkin puolia. Yhä useampi päihtynyt ilmestyy väkijoukkoon. Wiinaa on lujalti juhlaan hankittu. Hattu kallellaan, nyrkit leveellään siinä rehennellään. Alkaapa joku siinä pahemminkin rähistä, ennen kuin pois keritään. Ja kun kirkolla ollaan, lisää pitää olla vaikka mistä.

Sivumennen sanoen, sivistyneimpäin pitäjäläisten asia olisi jonkunlaisien siivojen kansanhuwien, ei sellaisien joissa wäkeviä tarjotaan, hankkiminen tällaiseksi päiväksi, jolloin noin paljon kansaa on yhteen kokoontunut. Semmoisista huveista olisi tilaisuutta monelle siivosti huvitella ja viikontöistä virkistyä, sen sijaan että nyt monta päivää hurjastellaan ja itseltään työkykyä riistetään."

Jälkisanoiksi voidaan sanoa, että ainakin kirkonkylässä on Jonatanin neuvoista otettu vaari.

Jumalanpalvelus on päättynyt ja Kukkian rantakylistä lähtenyt kirkkokansa valmistautuu kotiinpaluuseen. Kaksi venettä on jo suunnannut keulansa kohti Hevossalmea, mutta yhdessä veneessä odotellaan vielä kahta rouvashenkilöä, jotka kuvan oikeassa reunassa kirmaavat virsikirjat käsissään kohti kotikylän kirkkovenettä. Kuvan otti vuonna 1911 Seurasaaren museoalueen perustaja A.O.Heikel, joka ihastui Puutikkalan vanhaan Vellamo-veneeseen siinä määrin, että siirrätti sen talaineen Seurasaareen. Siellä se on yleisön ihailtavana vielä tänä päivänäkin.