Kalle Antinpoika Pätiälä

synt. 6.9.1839 Luopioinen
kuoli 22.11.1919 Luopioinen

Kalle Kustaa Pätiälä kohosi häädetyn torpparin pojasta lähes kymmenen suuren kartanon omistajaksi. Hänen taloustirehtöörin arvolla palkittu elämänsä antoi mallia Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmien Muumäen Akustille. 

Tekstin koonnut: Mervi Kortelahti
Kalle Antinpojan pojantyttärentytär

Kalle Antinpoika Pätiälä sai taloustirehtöörin arvonimen 1913. Tampereen uusi valokuvaamo, Hämeenkatu 11. Marja-Leena Gylldenin negatiivit. Luopioisten aineistopankki.

Kantolan kartanon Käenniemen torpan poika Kalle Kustaa Antinpoika haaveili kasvavansa niin isoksi, että kelpaisi päivätöihin. Torpassa kun oli köyhää ja ahdasta. Vuonna 1839 syntyneen  Kallen isä Antti oli tullut Käenniemen torppariksi sairaalloisen veljensä kaapon jälkeen.

Antti ja vaimonsa Maija, joka oli syntyjään Rihkan tytär, huolehtivat paitsi torpan veloista ja varoista, myös Kaapon perheestä, molempien vanhemmista ja Antin ensimäisestä avioliitosta syntyneestä vajaamielisestä Hermannista. 

Leikin sijaan Kallen koko mielenkiinto kohdistui työhön. Jo kuusivuotiaana hän kuokki oman peltotilkkunsa ja kylvi siihen korttelin ruista. Päivätyöt Kantolan perunapellolla hän aloitti kahdeksanvuotiaana. 

Isä Antti aiheutti perheelleen suuria vaikeuksia ostaessaan juovuspäissään huutokaupassa Kanilan talon Kuhmalahdelta. Kantolan ja Rautajärven kartanoiden omistaja Axel Gustav Palmfelt suuttui, sillä hän arveli torpparin köyhdyttävän kartanoa maksaessaan talovelkaansa. Kalle auttoi vanhempiaan velan maksussa kalastaen ja metsästäen minkä ehti.

Kallen isä ja äiti kuolivat muutaman kuukauden välein vuonna 1856. Samaan aikaan Palmfelt hääti 17-vuotiaan Kallen kotitorpastaan, vaikkei yhtään ainoaa veropäivää eikä yhtään kopeekkaa ollut verorästiä. Lisäksi Palmfelt antoi määräyksen, että Kalle Antinpika ei saa asettua hänen mailleen asumaan.

Kalle muutti tätinsä luo Myllärniemeen. Siellä hän serkkunsa kanssa viljeli maata, metsästi ja kalasti. Kalle Kustaa maksoi Kanilan velat, mutta hän ei koskaan muuttanut Kuhmalahdelle.

Sen sijaan hän muutti Haltian Heikkilään kotivävyksi Henriikan puolisona. Kalle ja Henriika tekivät kovasti töitä ja lunastivat Heikkilän itselleen. Nälkävuodet koettelivat perhettä raskaasti, Henriika ja kolme lasta neljästä kuolivat.

Uuden vaimon Kalle sai Kollasen Leenastiinasta, mutta vain neljäksi vuodeksi. Synnytettyään kolmannen lapsensa Leenastiina ja lapsi kuolivat. Yksi lapsi oli kuollut aiemmin. 

Kahdeksassa vuodessa Kalle Kustaa hautasi kaksi vaimoaan ja viisi lastaan. Jäljelle jäivät Kaarle Kustaa (myöh. Kantolan isäntä) ja Hilda-tytär, joka kuoli Asikkalassa.

Rautajärvi. Adolfiina Pätiälä. 1910-luku. Marja-Leena Gylldenin negatiivit. Luopioisten aineistopankki.
Rautajärven isäntä Kalle Antinpoika rysiä kokemassa. 1910-luku. Marja-Leena Gylldenin negatiivit. Luopioisten aineistopankki.

Nyt tarvittiin uusi alku

Kapteeni Neunbohmin leski Katharina tarjosi Kallelle ostettavaksi Asikkalan Pätiälää. Talokaupat tehtiin vuonna  1874 ja Kalle muutti lastensa kanssa Päijänteen rannoille Asikkalaan.

Asiakkalasta löytyi kolmas vaimo, 19-vuotias Adolfiina Eskola. Hän oli 16 vuotta Kallea nuorempi, vakava ja lempeä uskovainen. Hän synnytti 12 lasta ja hoiti taitavasti emännyyttä. Adolfiina opetti miehensä vaivihkaa käytöstavoille ja opetti myös kirjoittamaan, laskea Kalle osasi.

Perheessä seurattiin aikaa, luettiin sanomalehteä ja lapsia koulutettiin. Maataloutta kehitettiin, sepän valmistamat kyntöaurat olivat uutta, samoin heinänsiemenen käyttäminen ja karjan jalostaminen.

Kalle kuitenkin kaipasi Kukkian rannoille Luopioisiin.

Perhe muuttikin takaisin Luopioisiin vuonna 1891. Kalle Kustaa Pätiälä osti Rautajärven kartanon Palmfeltin vävyn Carl Magnus Armfeltin kuolinpesältä.

Suuri tilaisuus koitti, kun Kantolan kartano tuli myyntiin. Kantolan Käenniemen torpasta häädetty Kalle Antinpoika osti kartanon vuonna 1894 vanhimmalle pojalleen Kaarle Kustaalle. Perheessä oli monta poikaa ja kaikille hankittiin oma tila ankaralla työnteolla ja säästäväisyydellä. Kartanoiden ostaminen ja hoitaminen ei ollut helppoa, varsinkin Adolfiin kärsi jatkuvasta velkataakasta. Kerran kuukaudessa Kalle teki hevosella kartanokierroksen maksaakseen paikat ja hoitaakseen kartanoiden asioita.

Kun Kallelle ilmoitettiin taloustirehtöörin arvonimen myöntämisestä, hän sanoi hymähtäen ”En minä luullu niitä tämmöttille annettavan”

Kaikissa elämänsä vaiheissa Kalle ja Adolfiina säilyttivät uskonsa Ristiinnaulittuun. Evakeliumin suuri totuus kirkastui heille yhä enemmän vuosien kuluessa.

Kalle Kustaa Pätiälä ehti täyttää 80 vuotta ja saada suuren perheen ympärilleen. Hän nukkui pois 22.11.1919 lähes viittä vuotta myöhemmin kuin Adolfiina.

Rautajärvi. Kyynärönjoella Kalle Antinpoika Pätiälän 70-vuotispäivänä 6.9.1909. Vasemmalla ylhäällä K.K. Pätiälä, Toini Isola?, Kalle Regnell. Heidän edessään tuntematon, Adolfiina ja Kalle , Hanna Regnell?. Veneessä vasemmalla Lauri Pätiälä, tuntematon, Paavo ja Heino Pätiälä. Oikeassa alakulmassa Saini Pätiälä (myöh. Sara). Kuva Mervi Kortelahdelta. Luopioisten aineistopankki.