Talviverkoilla

Talvinen jääkerros Kukkialla näyttäisi olevan sen verran vahvaa, että lähdemme laskemaan verkkoja jään alle, meistä kokoneempi ja minä, oppipoika. 

Pakkaamme ahkioon kaikenlaisia välineitä, ainakin jääsahan, jääkairan, narua, puukon, sohjokauhan, lapion, rautalankaa, ohjurihaarukan, puukapuloita ja luonnollisesti verkkomerkit. Itse verkkokin pitää muistaa ottaa mukaan sekä verkon painot.

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Lähdemme vetämään ahkiota kohti jäätä. Mukaan vielä puuliiteristä pitkä puinen riuku, jota käytetään verkkonarun pujottamiseen jään alle.

Jäälle on kertynyt jo jonkin verran lunta. Meistä kokeneempi neuvoo, että kannattaa kulkea samoja askeljälkiä niin kulku on kevyempää.  Toivottavasti vain nyt kaikki tarpeellinen tuli mukaan, olisi aika homma palata takaisin hakemaan. Viima käy vaikka rannassa oli ihan tyyntä. Kokeneen ohje liikkumiseen on, että kannattaa edetä hitaasti ja rauhallisesti , ettei pääse hikoilemaan, jolloin pysähdyttäessä tulee kylmä.Tammikuinen aurinko paistaa matalalta.

Saavutaan paikalle, joka on etukäteen katsottu ja merkitty ja josta aikaisempien talvien kokemusten perusteella on odotettavissa hyviä saaliita. Kairataan ensimmäinen reikä, sitten toinen reikä verkkolinjan toisen päähän. Mitataan jään paksuutta, näyttäisi olevan jo reilut kaksikymmentä senttiä. Kairataan lisää reikiä verkkolinjalle suurin piirtein mukana olevan riu’un mittaisin välein. Lämmintä hommaa.

Riuku veteen linjan toisesta päästä ja ohjataan se ohjurihaarukalla kohti seuraava reikää, josta se otetaan kiinni. Sama toistetaan kohti seuraava reikää ja näin yllättävän helposti saadaan naru ujutettua verkkolinjaan jään alle. Narun avulla on helppo vetää verkko paikalleen. Lopuksi verkko sidotaan lyhyillä naruilla molemmista päistään. Nyt samoja jälkiä takaisin kotiin ja muutaman päivän päästä katsomaan, millainen on talven ensimmäinen saalis.

Jään alle sijoitetut kaksi verkkoa tuottavat oikein mukavasti saalista. Tosin on käynyt sellainenkin harvinainen tapaus, että verkoissa ei ole mitään. Hankaluutta tuottaa joskus saaliskalojen kiertyminen verkkoon sykkyräksi niin, että irrottaminen on vaikeaa. Erityisesti pakkanen ja tuuli saattaa tuoda tähän tilanteeseen oman vaikeusasteensa.


Mutta vaivan palkaksi saa hyvän mielen, hyvää ulkoilua a Kukkian maukasta kalaa: madetta, haukea, järvitai- menta, siikaa, ahvenia… Kissatkin jo odottavat kotona innokkaana.

Verkkokalastus talvella on siinä mielessä mukavaa touhua, että verkkoa ei tarvitse käydä kokemassa kuin muutaman päivän väliajoin. Näin jäällä liikkuminen on helppo ajoittaa muiden menojen ja sään mukaan.


Aulis Jaakkola
Seppo Kääriäinen