Kukkian luonto

Kukkiajärvi eli tuttavallisesti Kukkia on Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin kuuluva järvi Kaakkois-Pirkanmaalla, Kanta-Hämeen rajalla, valtaosin Pälkäneen ja osin Hämeenlinnan alueella. Kukkia on Suomen järvistä 88. suurinja sen pinta-ala on 43,39 km².

Pinnan korkeus: 86,6 mKeskisyvyys: 5,23 mRantaviiva: 284 km

Kukkiajärvi on valtakunnallisesti arvokas vesiluontokohde ja Pohjois-Euroopan vesikasvistoltaan edustavimpia järviä. Järvi on kirkasvetinen ja suhteellisen karu. Jylhät kalliorannat, lohkarikot ja kalliopaljastumat ovat järvelle luonteenomaisia. Vesikasvistoon kuuluu harvinaisuuksia kuten ormio Suomen ainoalla esiintymispaikallaan. Kukkia kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan.

Kukkian keskisyvyys on kuusi metriä, mutta syvin kohta on 34 metriä, Kauniskallion hauta, Matinojan ja Ansiolahden välimaastossa, Iso-Vekunasta kaakkoon.

Kukkian kaakkoiskulmalta pääsee Kuohijoen kautta Kuohijärvelle. Kukkia laskee lounaassa lähes samassa tasossa olevien Vuollekeskisen ja Vihajärven kautta Vähä-Roineeseen.

Kukkiassa on useita salmia, selkiä, lahtia, niemiä sekä saaria ja luotoja. Saaria on yli 300, joista suurin on Evinsalo. Toiseksi suurimmasta saaresta, Iso-Vekunasta, kaakkoisrantaa sekä itäpuolen saaria ja luotoja kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Osa saaresta kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Iso-Vekunalta löytyy harvinaisia orkideoja. Iso-Vekunan pinta-ala on 62 ha ja se on Kukkian suurin saari, jonne ei ole tieyhteyttä.

Suurin avoin vesialue on noin kahden kilometrin mittainen Lehtisaarenselkä kaakossa.

Kauneudestaan ja puhtaasta vedestään tunnettu Kukkia on suosittua mökkeily- ja virkistyskalastusaluetta.

Järveltä löytyy sileitä kallioita, karuja karikkoja, hiekkapohjaa ja reheviä rantoja. Kasvillisuus vaihtelee karuista männiköistä ja kuusimetsistä lehtomaisiin alueisiin.

Myös siirtolohkareet jääkauden ajalta ovat olennaisia maisemassa (katso Kukkiajärven synty).

Tervaleppä on luonteenomaisin puulaji Kukkian rannoilla, korpipaatsama yleinen pensas tai pieni puu.

Kukkiajärven nimi

Kukkia, kauniin järven kaunis nimi. Mutta mistä nimi Kukkia on peräisin? Nykyään Kukkiana tunnettua aluetta ei ennen pidetty yhtenäisenä järvenä, vaan paikalliset kokivat Kukkian eri selät omiksi järvikseen. Oli Haltian järvi, Rautajärvi, ”Memmin jervi”, jne. Kukkiakin oli nimenä olemassa, mutta paikallisten silmissä se käsitti suunnilleen vain nykyisen Mämminselän ja Haltianselän välisen alueen. Vielä nykyäänkin, kun kirkonkyläläinen sanoo lähtevänsä Kukkialle, hän ei jää Rihanselälle, vaan suuntaa veneensä Hevos- tai Vähäsalmen kautta Rajalansaaren taakse. 1700- ja 1800-luvuilla kartanpiirtäjät nimesivät karttoihinsa näiden järvenselkien yhteiseksi nimeksi Evijärvi, tai Luopioisten järvi (Luopiois sjön). Nimet saattoivat olla vain kartanpiirtäjien keksimiä nimityksiä, sillä paikallisissa kirjoituksissa niitä ei juurikaan käytetty.

Luopioisten edellisen historiikin kirjoittaja Kaarlo Sulamaa päätteli Kukkia-nimen olevan peräisin Kukkianselästä ja siinä olevasta Kukkiasaaresta. Hän arveli, että saari on nimetty ensin, sitten sen mukaan vieressä oleva selkä. Kukkian paikannimistöä 60-luvulla tutkinut Olavi Ahonen liitti Kukkia-nimen alkuperän myös Kukkiasaareen. Ahonen päätteli, että kyseessä olisi vanha sutta tarkoittava sana ”kukki”, koska saari vaikuttaa suden vartalolta. Kellarisaari olisi sen pää ja Päiväsaari häntä. Karttaa katsoessa tältä todella näyttääkin. Kukkian seudulle nimiä antaneet muinaisasukkaat eivät olleet tästä perspektiivistä saaria kuitenkaan katsoneet. Siksi uskottavammalta kuulostaa professori Terho Itkosen päätelmä, että nimi Kukkia liittyy saamen kielen sanaan ”kukhes”, joka tarkoittaa pitkää. Tätä päätelmää tukee Hämeen muu saamelainen paikannimistö, sekä vanha Kukkiasaaren rinnakkaisnimi Pitkäsaari. Mikäli sana Kukkia on alun perin saamesta, se on mukautettu suomen kielen sanaan kukka.