Kylä syntyy        

Tomi Riihiranta

Luovan rannalle perustettu kylä


1400-luvulla, nykyistä Luopioisten kylää halkoivat Haltianselän ja Rihanselän väliset matalat, vähävetiset salmet. Kukkian pinta oli silloin noin pari metriä nykyistä korkeammalla. Tällaista vähävetistä salmea kutsuttiin myös luovaksi (luopa). Mikkolanlahden ja Rihanselän välisen luovan rannalle, nykyisen Seuratalon tienoille oli rakennettu kaksi taloa, joita myöhemmin alettiin kutsua Isopereksi ja Mattilaksi. Talojen ympärille rakentui renkien, sotilaiden ja käsityöläisten asumuksia ja näin luovan rannalle oli muodostunut pieni kylä, jota alettiin sijaintinsa mukaan kutsua Luopioiseksi. Myöhemmin väkiluvun lisääntyessä maatiloja alettiin halkoa ja 1800-luvulle tultaessa Mikkolanlahden rannalla, lähes kiinni toisissaan olivat Isopere ja siitä erotetut Aliperen, Yli- ja Ali-Uotilan tilat, sekä Mattila ja siitä erotettu Mikkola. Isojaossa 1830-luvulla vanha kylätontti alkoi hajota, kun Mattila muutti maidensa keskelle nykyiselle paikalleen ja Isopere nykyisen Järvikansan/Säästöpankin paikalle. Samoihin aikoihin Luopioisten luovat viimeistään kuivuivat, kun Vihavuoden koski perattiin ja Kukkian pinta putosi. 1900-luvun alussa, vanhalla kylätontilla oli vielä nyk.Seuratalon paikalla ollut Mikkola ja vanhainkodin paikalla olleet Yli- ja Ali-Uotilan talot.
Kuva on kotiseutumuseon Kirkonkylän pienoismallista.

Kylä laajenee


Väkiluvun lisääntyessä Luopioisten niemen viljelysmaat alkoivat käydä vähiin, varsinkin kun hauholaiset olivat vallanneet niemen itäosan perustamalla sinne Rajalan lampuotitilan. Kun Holjansalmen yli oli saatu silta vuonna 1673, kulku etelään päin alkoi helpottua. Luopioisten talojen pojat ja rengit alkoivat perustaa torppia Holjaan ja Matinojaan, jonne 1700-luvun lopulla perustettiin myös Isoperestä erotettu Vekunan talo. Holjansillan ansiosta Luopioisten kylä valikoitui hyvien vesi- ja maareittien ansiosta myös juuri perustetun kappeliseurakunnan kirkon paikaksi. 
Luopioisten kyläläiset alkoivat aggressiivisesti laajentamaan elintilaansa. Pohjoisessa tuli vastaan Rautajärven kylä ja varhaisin tunnettu maininta Luopioisten kylästä onkin juuri käräjämaininta rajariidasta Rautajärven kanssa. 
Laajeneminen itään päin, Rihanselän toiselle puolelle tuotti sekin tuskaa, kun hauholaiset pyrkivät samoille osingoille kaskeaan polttamaan. Hauholaistunkeutujat ajettiin välillä verissäpäin tiehensä, mutta Niemikunnan maista käytiin jatkuvia käräjiä vielä vuosisatoja. Luopioisten kylän asutus Niemikunnalla vakiintui 1700-luvun puolivälissä, kun sinne perustettiin Rihkan ja Riihirannan uudistilat. Viimeinen hauholainen ymmärsi lähteä Niemikunnalta vasta 1900-luvun alussa, kun Hahkialan herra Axel Charpentier myi kivisen niittynsä Mikkolan Juho Niemiselle.
Kuvassa Rajalan tila (pitkä rakennus), joka alkuun kuului Puutikkalan kylään, mutta liittyi myöhemmin Luopioisiin. Kunnan ostamaan Rajalaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu ja samalla mäellä on koulu nykyäänkin.Kylä laajenee (jatkoa kirjoitukselle Luovan rannalle perustettu kylä).
Väkiluvun lisääntyessä Luopioisten niemen viljelysmaat alkoivat käydä vähiin, varsinkin kun hauholaiset olivat vallanneet niemen itäosan perustamalla sinne Rajalan lampuotitilan. Kun Holjansalmen yli oli saatu silta vuonna 1673, kulku etelään päin alkoi helpottua. Luopioisten talojen pojat ja rengit alkoivat perustaa torppia Holjaan ja Matinojaan, jonne 1700-luvun lopulla perustettiin myös Isoperestä erotettu Vekunan talo. Holjansillan ansiosta Luopioisten kylä valikoitui hyvien vesi- ja maareittien ansiosta myös juuri perustetun kappeliseurakunnan kirkon paikaksi. 
Luopioisten kyläläiset alkoivat aggressiivisesti laajentamaan elintilaansa. Pohjoisessa tuli vastaan Rautajärven kylä ja varhaisin tunnettu maininta Luopioisten kylästä onkin juuri käräjämaininta rajariidasta Rautajärven kanssa. 
Laajeneminen itään päin, Rihanselän toiselle puolelle tuotti sekin tuskaa, kun hauholaiset pyrkivät samoille osingoille kaskeaan polttamaan. Hauholaistunkeutujat ajettiin välillä verissäpäin tiehensä, mutta Niemikunnan maista käytiin jatkuvia käräjiä vielä vuosisatoja. Luopioisten kylän asutus Niemikunnalla vakiintui 1700-luvun puolivälissä, kun sinne perustettiin Rihkan ja Riihirannan uudistilat. Viimeinen hauholainen ymmärsi lähteä Niemikunnalta vasta 1900-luvun alussa, kun Hahkialan herra Axel Charpentier myi kivisen niittynsä Mikkolan Juho Niemiselle.
Kuvassa Rajalan tila (pitkä rakennus), joka alkuun kuului Puutikkalan kylään, mutta liittyi myöhemmin Luopioisiin. Kunnan ostamaan Rajalaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu ja samalla mäellä on koulu nykyäänkin.

Rajalan tilaan kuului koko Rihanselän länsiranta, sekä Hevossaari, joka nykyään Rajalansaarena tunnetaan.
Rajalan tilaan kuului koko Rihanselän länsiranta, sekä Hevossaari, joka nykyään Rajalansaarena tunnetaan.

Kaukokatseiset kunnanisät


Luopioinen itsenäistyi vuonna 1868 ”ihte pitäjäksi”, kuten sen aikainen kuntapäättäjä asian ilmaisi. Kun itsenäisyyttä oli kestänyt vain kaksi vuotta, tekivät kunnanisät Suomenkin mittapuulla ainutlaatuisen päätöksen: Kunta osti oman maatilan. Ainoastaan Hausjärven kunta oli aiemmin tehnyt samanlaisen hankinnan. A.G. Bastmanin konkurssipesän myymään Rajalan tilaan kuului 238 hehtaaria maata, monta kilometriä Kukkian rantaa, sekä Hevossaarena silloin tunnettu Rajalansaari. Samalla järjestyi myös tilat kunnan ensimmäiselle kansakoululle tilan päärakennuksesta, jota jatkettiin parin luokkahuoneen verran. Sivurakennuksessa alettiin pitää kunnan kokouksia ja siellä toimi myös Luopioisten Säästöpankin ensimmäinen konttori. 
Kunnan maanhankinnat eivät päättyneet tähän, vaan maatila toisensa jälkeen alkoi siirtyä kunnan hallintaan. Vuonna 1900 ostettiin myöskin kansakoulua ajatellen Jussilan tila Puutikkalasta. 
Vuonna 1913 tuli myyntiin yhdistynyt yli 350 hehtaarin Uotilan tila Kirkonkylästä. Huonokuntoinen asuinrakennus purettiin ja paikalle rakennettiin kunnan vaivaistalo. Tilan maille rakennettiin myös kulkutautisairaala ja mielisairaala (nyk. Pöllökartano). 
Sisällisodan jälkeen kunnassa oli paljon orpolapsia ja heitä varten kunta osti vuonna 1918 Holjan tilan, jonne perustettiin lastenkoti. 
Suurimman maanhankintansa kunta teki vuonna 1922, kun Einari ja Suoma Niemiseltä ostettiin Mikkolan, Iso- ja Aliperen yhdysviljelyksessä olevat tilat. Kunta perusteli ostoaan mm. Mikkolan uusilla ja hyväkuntoisilla rakennuksilla. Edellinen isäntä oli rakentanut koko tilakeskuksen. Vanha päärakennus Mikkolanlahden rannalla oli myyty jo aiemmin eri yhdistysten omistamalle Seuratalo Oy:lle. Uusi päärakennus toimi vuosikymmenet kunnanlääkärin asuntoja ja myöhemmin kunnanvirastona. 
Kunnanisien kaukokatseisen maanhankinnan ansiosta kuntakeskuksena toimineella Kirkonkylällä oli tilaa kasvaa ja kehittyä. Kunnan ensimmäisen tilan, Rajalan mailta myydään tänä päivänäkin asuin- ja yritystontteja. Kirkonkylän niemen vanhoista maatiloista ainoastaan Mattila on enää yksityisessä omistuksessa. 
Kuvassa Rajalan rakennuksia. Pidempi koulurakennus sijaitsi nykyisen koulun leikkikentän kohdalla.