Rajalansaaren luontopolku

Metsälehmus (Tilia cordata) 

Rajalansaaren luontopolku kulkee pääasiassa saaren luonnonsuojelualueella. Saaren suojelun merkittäviä peruste on metsälehmus.

Metsälehmus on Rajalansaaren luontopolun koristus, jonka pitsimäinen oksisto lamoaa kevyesti ja kaarevasti. Lehti on sydämen muotoinen ja siihen viittaa puun tieteellisen nimen latinan sana cordata.

Niinipuu on yksi kansan käyttämistä metsälehmuksen nimistä. Puun nilakerros hajoaa pitkittäissälein ja siitä punottiin sitkeitä köysiä. Metsälehmusta kerättiin tähän tarkoitukseen, josta kertoo nimitys veropuu. 

Opasteet

Rajalansaaren luontopolku tarjoaa meille noin tunnin kierroksella paljon nähtävää.

Polun pituus on noin 1.5 km, joka on pääasiassa helppokulkuista metsäpolkua mutta Hevossalmen rantaa seuraavalla osuudella välillä Kaikukalliot-Lohkareikko on myös vaikeakulkuisia osia.

Luontopolku alkaa savusauna-alueelta huoltorakennuksen luota. Se on merkitty sinisin täplin polun varren puihin. Polun varrella on myös opastetauluja.

Topleronekivet

Kun saaressa pidetyn nuorten leirin osanottajilta kysyttiin, mitä polulta jäi mieleen, niin vastaus kuului kuin yhdestä suusta: Topleronekivet. Todellakin, nuo polun alkupään isot lohkareet kiehtovat mielikuvitusta.

Mäyränpesä

Kun jatkamme polkua eteenpäin noilta kolmiokiviltä, saavutaan saaren todennäköisesti alkuperäisimmän asumuksen äärelle, mäyrän pesälle. Pesän voi kuvitella muodostuvan maan alla kymmeniä metrejä pitkäksi sokkelikoksi.

Mäyrällä (Meles meles) on monta kansan antamaa nimeä, kuten mettisika ja mettiäinen.

Pesäpaikan ympärillä kasvaa lehtoimikkää eli imikkää (Pulmonaria obscura), joka vaatelias lehtokasvi. Se kukkii huhti-toukokuussa ja kasvattaa kookkaat lehdet myöhemmin.

Elämää Rajalansaaaren mäyränpesällä riistakameralla kuvattuna

Maatuva haapa

Eteenpäin mentäessä tulemme valtavan maatuvan haapapuun luo.

Polun vieressä makaava jättihaapamaapuu on hajotessaankin useiden lajien koti. Haapa on metsiemme tärkein puulaji, sillä sitä käyttää ravinnokseen lukuisa määrä kovakuoriaisten ja muiden selkärangattomien lajien toukkia. Haavalla on myös eniten sammalia ja jäkäliä, joukossa uhanalaisiakin lajeja. Muutama kääpä ja kääväkäs kasvaa vain haavalla. Liito-oravalle haapa on tärkeä ravintokasvi silmuineen, kukkineen ja lehtineen

Haapa on yksi metsän avainlajeja. Haavan juurakko saattaa olla jopa tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut elävät harvoin yli sataa vuotta. Maatuvana runko jatkaa elämäänsä tarjoten alustan mitä moninaisimmille eliöille.

Runoilijan puu

Tulemme runoilijan puulle, joka on kasvanut ensin lähes vaakasuoraan ja sitten jollakin tavalla hoksannut kääntyä kohti taivasta.

Siirtolohkare

Siirtolohkareita on Kukkian luonnossa paljon.

Kuljettaessa runoilijan puulta eteenpäin tarkkaavainen ja rauhallinen kulkija voi nähdä maisemmassa kuvassa olevan lohkareen.

Pökkelö

Pystyyn kuolleita lehtipuita sanotaan pökkelöiksi.

Tällä koivupökkelöllä kasvavaa kavion muotoista taulakääpää käytettiin tulen sytyttämiseen. Kiilamaista arinakääpää tarvittiin kipinän ylläpitämiseen. Yhdessä piikiven kanssa ne muodostivat tulukset.

Lehmusmaja

Isokokoinen mestälehmus muodostaa helposti lehvästöllään puun alle suojaisia paikkoja, tällainen on polulla eteen tuleva lehmusmaja.

Lehmusmaja on erikoinen ja viehättävä muodostuma, joka kutsuu istumaan suojaansa. Kansanperinteessä metsälehmuksen kukista tislattiin lääkettä moniin vaivoihin.

Niintä käytettiin särkyihin, palohaavojen hoitoon ja epilepsiaan. Nykyään sen kukista tehdään teetä.

Lehmusmaja on samalla risteysasema, sillä sen läheisyydestä polku haaratuu kohti järven rantaa, Ormiolahtea, jonka kautta esimerkiksi melojat voivat tulla luontopolulle.

Ormiolahti

Matala hiekkapohjainen lahdenpukama on suotuisa paikka Kukkian ormio-kasville.

Pahkapetäjä

Männyssä olevat pahkat osoittavat luonnon oikkuja ja muuntelua.

Pahkojen muodostumisen syytä ei tarkoin tunneta. Yksi selitys on hormonaalinen kasvuhäiriö. Taudista pahkassa ei ole kyse.

Kaikukalliot

Kiipeämme polun korkeimmalle kohdalle, kaikukallioille Ihailemaan upeaa maisemaa Kukkian Hevossalmeen.

Kaikukalliolla kasvaa karujen pintojen sammalia ja jäkäliä, muun muassa okatorvijäkälää ja poronjäkäliä. Täältä löytyy myös seinäsammalta, jolla viimeisteltiin hirsirakennusten lämmöneristys. Näin sammal sai nimensä.

Hevossalmi

Kaikukallioita on Hella Vuolijoki aikanaan käyttänyt hyväkseen kaikupohjana laulaessaan Eino Leinon kanssa sotumatkalla kallion juurella olevan Hevossalmen läpi.

Luontopolku seurailee Hevossalmen rantaa.

Lohkareikot

Laskeudumme Hevossalmen rantaan, istahdamme lepäämään maisemapenkille ja jatkamme sitten polkuamista eteenpäin.

Rannalla kohtaamme komeita tervaleppiä, ikiaikaisia lohkareikkoja ja runsaslajisia sammalvaltakuntia.

Tuomo Kuitunen Rajalansaaressa

Tuomo  Kuitusen kuvaus Rajalansaaresta vuodelta 2014:
https://luopioistenkasvisto.fi/blogi/?p=3507

Savusauna-alue

Rajalansaaren helmiä on savusauna-alue, jossa on kesäkeskiviikkoisin yleisösauna ja jota voi varata myös omaan käyttöön. Yleisösaunailtoina kävijät tuo saareen Rajalanniemestä jo legendaariseksi muodostunut soutuvenetaksi.


Saunatonttujen piilopaikka

Metsikön siimeksessä, suuren kuusen ja siirtokivien kätköissä, luontopolulta sopivasti sivussa, on saunatonttujen piilopaikka tai mahdollisesti kotipesä.


Historiaa

Rajalansaari on toiminut retkeilijöiden ja leiriläisten suosimana kohteena jo useat vuosikymmenet. 

Kunnan ja seurakunnan lastenleirejä on järjestetty saaressa jo ainakin 1950-luvulta lähtien, kenties aiemminkin. Saaren kaksi luonnonniittyä toimivat telttakenttinä, joista toinen on jo metsittynyt. Yli sata vuotta sitten niityillä laidunsi Rajalan talon eläimet ja laitumeksi saari sopikin hyvin luonnonesteidensä vuoksi.

Saari oli vanhoissa kartoissa nimetty joko Hepo- tai Hevossaareksi, mutta luopioislaiseen tapaan Kukkian saaria kutsuttiin usein omistajansa mukaan ja nimeksi vakiintui Rajalansaari. 

Saari siirtyi kunnan omistukseen Rajalan tilan oston myötä vuonna 1870. Tilakauppa oli Suomen historiassa vasta toinen kunnan ostama maatila. Kunnanisien rohkeudesta kertoo se, että Luopioisten kunta oli silloin vasta