Minä rakastan opettajaani

Perheemme muutti yhteen Kukkian kylistä Tampereelta. Valitsimme kylistä Rautajärven. Meidät tänne toi maaseudun rauha ja sen tarjoama turvallisuus ja väljyys lapsille.

Halusimme pois kasvukeskuksesta. Läheltä löytyy ryhmis ja koulu, jossa on lasten hyvä ollut olla. Tulimme puhtaasti halusta asua ja kasvattaa lapsemme maalla. Lue lisää...

Tampereella asuessamme meillä oli kaksi lasta (nyt niitä on neljä). He olivat siellä päiväkodissa ja vaikka ovatkin vilkkaita ja sosiaalisia, olivat he aina kiukkuisia ja väsyneitä päivän jälkeen. Nyt täällä asuessamme on jokainen lapsi jo lomalla alkanut kysellä, että koska me päästään taas ryhmikseen/koska koulu alkaa. Koulun pienuus tekee myös sen, että kaikki ovat keskenään kaveria.

Sekin on rikkaus että on kavereita useammasta ikäluokasta. Se lisää vuorovaikutustaitoja ja auttaa oppimaan toisten huomioon ottamista. Nykymaailmassa on niin paljon lasten ja nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä. Onko meillä varaa ottaa sitä riskiä, että lisäämme sitä?

Pienessä koulussa on myös mahdollisuus opettaa asioita konkreettisesti. Sen sijaan että kasveja, lintuja, yleensä luontoa opiskellaan oppikirjasta, voidaan mennä sinne luontoon opettelemaan näitä asioita. Mikä on huomattavasti mielekkäämpi tapa oppia ja samalla toteutetaan myös sitä, että lasten pitää liikkua enemmän. Pienenä kouluna näihin voi osallistua koko koulu (yleensäkin kaikkiin retkiin) yhdessä, mikä luo vielä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se, että opitaan toimimaan ryhmässä jossa on eri-ikäisiä ihmisiä, on myös kasvatuksellisesti hieno asia.

Tyttöni sanomaa Rautajärven koulusta, mikä kuvastaa hyvin, kuinka paljon lapset tykkäävät olla omassa pikku koulussaan ja kuinka tärkeäksi se on muodostunut ja kuinka opettajistakin tulee pienessä koulussa oppilailleen läheisiä. ”Minä rakastan opettajaani”, seitsemänvuotias Emma sanoo.

• Heidi Mattsson